sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Rasismia ja maahanmuuttajia

Olen Lotta.

Kuulun evankelisluterilaiseen kirkkoon, mutta en usko jumalaan.
Olen valko-ihoinen ja vihaan faktaa että minulla on enemmän oikeuksia ihonvärini takia.
En usko jumalaan, mutta en tuomitse tai vihaa niitä jotka uskovat.
Olen valkoihoinen, mutta en syrji tummaihoisia ja rakastan eri kulttuureja.

En pilkkaa jumalaa enkä halua koskaan kuulua mihinkään uskontoon, mutta arvostan uskontoasi, niin kauan kun voit elää lain mukaan siitä huolimatta ja et syötä sitä muille.
Jokainen valitsee oman uskomuksensa, se ei ole sinun valinta tai tehtävä käännyttää minua.

Voit sanoa että olen rasisti, koska jokainen valkoihoinen ja oikeutettu on. Meistä kukaan ei luovu valkoisen oikeuksistaan vain sen takia että muut eivät välttämättä saa sitä. Voin olla rasisti, koska en koskaan pysty täysin ymmärtämään tummaihoisen maailmaa. Olen rasisti koska olen syntynyt maailmaan jossa ihonväri päättää aseman. Olen rasisti omasta valinnasta huolimatta.

Mikä siinä eniten ärsyttää on että tulen varmaan aina olemaan etuoikeutettu ihonvärini takia, jonkin niin naurettavan asian takia olen mukamas arvokkaampi kuin tuhannet monet muut ihmiset. Te
jotka sanotte että ette ole rasisteja, mutta yleistätte uskonnon pahoja puolia, käskette tummaihoisia painumaan takaisin kotimaahan. Let me break it to you, olet rasisti.
Minua on haukuttu rasistiksi monia kertoja ilman mitään pitävää syytä. Ennen kauhistuin ajatuksesta koska arvostan ja rakastan ihmisiä lähtökohdasta, väristä ja uskonnosta huolimatta. Kunnes tajusin että tulen aina olemaan rasisti oikeuksieni takia, koska en niistä ole luopumassakaan.
Toisaalta en arvosta ihmistä joka ei arvosta minua, mutta en siitäkään huolimatta ole keskisormi pystyssä heitä ristiinaulitsemassa, vaan kohtelen muita kuin haluan minua kohdeltavan ja arvostukseni on ansaittava, niin kuin minäkin ansaitsen muiden arvostuksen omalla käytökselläni.

Pohdin pitkään sitä kun ihmiset valittavat tästä, maassa maan tavalla ettei saisi muslimi naiset käyttää omia vaatteitaan, kun mehän siellä heidän maassa joudumme käyttämään huivia.
Toisaalta itse olen todella suvaitseva ja jos itse haluaa käyttää huivia eli jibabia, niin käyttäkööt.
Toki olisi ehkä soveliasta olla käyttämättä burkaa ja niqabia jotka peittävät kehosi kokonaan kasvot mukaan lukien.
Sillä se ei ole suomalaista kultturia lähelläkään, mutta toisaalta jokaisen pitäisi saada harrastaa omaa uskontoaan johon nämä pukeutumiset kuuluvat.

Myös tämä "kaikki ulkomaalaiset miehet raiskaavat ja hakkaavat, arabit ja muslimit ovat terroristeja" suoraan sanotusti kuvottaa minua. Siinähän tapauksessa kaikki suomalaiset ovat juntteja ja juoppoja.
Ihmiset hyvät jokaisessa kultturissa, uskonnossa ja maassa on epäkohtia, niin meidänkin. Joissakin ehkä suurempia epäkohtia, mutta se ei tarkota että JOKAINEN siitä maasta, uskonnosta tai kulttuurista on epäkohdan kaltaisia.

Arabeja ja muslimeja pelätään terrorismin takia, mutta onko tullut mieleen että kaikki heistä ei ole sellaisia. On järkeviä, käytöstapaisia ja suvaitseviakin muslimeja ja arabeja.
Tiedän muslimeja jotka ovat todella hyviä koulussa, jotka eivät hauku muiden jumalaa, jotka tukevat LGBT-kommunikaatiota. Tiedän suomalaisia jotka eivät ole juoppoja tai juntteja.
Älkää tuomitko ja yleistäkö ennen kuin tutustutte ihmiseen, kulttuuriin, uskontoon ja maahan, he kaikki eivät ole epäkohtien kaltaisia.

Koska tämä maahanmuuttaja juttu on ollut isona puheenaiheena niin ajattelinpa kertoa oman näkemykseni tähän.
Ymmärrän pakolaisia, kuvittele jos omassa maassasi olisi sota, et todellakaan halua lähteä se on kotisi, mutta on pakko hädän takia.
Miten mielestäni asia saataisiin ratkaistua on että esimerkiksi muslimit siirrettäisiin maahan lähempänä heidän kulttuuriaan, tottakai on vaikea yhtä-äkkiä hypätä omasta länsimaiden kulttuurista meidän pohjoismaiden kulttuuriin, täytyy siinä vähän heitäkin ymmärtää.
Mene ite heidän maahan ja sopeudu kulttuuriin ja opettele heidän kielensä tuossa tuokiossa kun vaan napautetaan sormia.
Toisaalta sellaiset maahanmuuttajat jotka eivät ole niin himouskovaisia, voisivat sopeutuakkin erittäin hyvin suomen kulttuuriin vaikka ovat muusta kultuurista..
En myöskään ymmärrä elintason nostajien muuttoa, ei ole meidän työmme nostaa elintasoasi, nosta sitä omassa maassa.

Mielestäni Sipilältä oli hieno ele antaa maahanmuuttajille kotinsa, Sipilä ajattelee nenäänsä pidemmälle tässä asiassa.
Nämä jotka asuvat suomalaisten parissa sopeutuvat nopeammin suomen kulttuuriin, kuin ne jotka asuvat maahanmuuttajien keskuksissa omiensa kanssa, syrjäytyvät helpommin suomen kulttuurista.
Huomatkaa tämä on minun mielipide ja en voi mennä siirtämään ihmisiä eri maihin vaan paras mitä voin tehdä on hyväksyä asia, oppia uutta ja yrittää ymmärtää.

Tottakai jos jokaiselta meiltä kysyisi varmasti haluaisimme pitää lintukoto suomen, mutta tässä maailmantilanteessa se ei ole vaihtoehto.
Sitäpaitsi moni meistä suomalaisistakin on muuttanut pois suomesta, eri syiden takia. Mitä jos sinua haukuttaisiin ja sanottaisiin painu sinne mistä tulit? Jep ei tunnu kauheen kivalta.
Jos me itse suhtaudumme maahanmuuttajiin ja pakolaisiin negatiivisesti, räimme päin näköä, haukumme ja käskemme painumaan takaisin mistä tulivat, niin on heidänkin vaikea suhtautua meihin kovin positiivisesti.

Tottakai suomellakin on omia ongelmia, on apua tarvitsevia lapsia, mutta mikä kodittomiin tulee ne ovat pääsääntöisesti narkkiksia ja juoppoja. Jokainen meistä suomalaisesta saa katon päänsä päälle asunnon tai asuntolan kautta , oli mikä tahansa, mikäli käyttäytyy normien mukaisesti eikä ole narkkis tai juoppo.

Loppujen lopuksi meillä suomalaisilla on asiat suht hyvin.
Meille on tulossa hieno uusi lastensairaala,osaksi kiitos keräyksen mutta myös valtion tuen.
Tuetaan kaikkia parhaan mukaan, toki on näissäkin taas epäkohtia, mutta jos katsomme yleisesti niin olemme hyvässä asemassa ja asiamme on hyvin ellemme itse niitä vaikeuta.
Suomessa pärjää, ehkä on tiukkaa, mutta silloin sopeudutaan.

Yhteenvetona voisin sanoa, että parasta on hyväksyä tilanne ja yrittää ymmärtää.
Arvostaa muita ja kunniottaa ihmistä ihmisenä.
Olla olematta ahdasmielinen "rasisti" ja hyväksyä jokainen sellaisena kun on.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kuulumisia ja positiivista ajattelua


Mietin tässä että mitäköhän tänne sitten napauttelisi kertomaan, no varmaankin ne kuulumiset ekana!

Elikkääs, peruskoulu olisi nyt takana kaukana harmaassa muistissa ja uudet tuulet puhaltaa tännekkin suuntaan.
Hyvinkin yllättäen pääsin kuin pääsinkin jatko opiskelemaan juuri sinne minne halusin eli, MERCURIA Kauppiaiden Kauppaoppilaitokseen.
Tietenkin en ajatellut vaan buukkasin koko syksyn täyteen duunia, koulua, vähän lisää duunia ja ylimääräisiä kursseja. Toivotaan että mielenterveys pysyy mukana, edes silleen vähäsen.
Ei sitä ikinä opi ja sitten kun taas palaa pohjaan muistaa miksi se oma aika on ihan hyvä olla olemassa.
Vielä paremmaksi onnekseni pääsin "joustavalle" luokalle, jossa tehdään kurssit omaan tahtiin ja itsekseen suurimmaksi osaksi.
Tämä helpottaa huomattavasti omaa koulunkäyntiä ja olen jopa huomannut että haluaisin olla koulussa viikonloppuisin.

Kesäkin tuli mukavasti käytettyä kaikkeen muuhun kuin mihin sen oli suunnitellut käyttävänsä, suurin osa ajasta taisikin mennä siellä sängyn pohjalla.
Oli se sitten vähän haaste taas päästä arkeen mukaan, mutta kyllä se vaan on pakko.
Toisaalta arki ja rutiinit on itselle aika tärkeitä joten olihan se ihan mukava palata koulun penkille.

Tämä kesä oli ehkä paras kesä ikinä vaikka se menikin kaikkeen muuhun mihin piti, siitäkin huolimatta sain jotain paljon arvokkaampaa. Löysin itseni.
Keskitin kesän itselleni ja löysin monia uusia asioita ja tutustuin itseeni.
Opin hyväksymään itseni ja olla olematta piilossa.
Tulin ulos kaapista perheelleni ja somessa monelle muullekkin, se vieläkin pelottaa ja jännittää miten ihmiset reagoivat.
Toisaalta olen kiitollinen perheelleni ja kavereilleni jotka ovat tukeneet minua ja hyväksyneet minut tälläisenä kuin olen.
Olen oppinut paljon uutta tästä maailmasta että itsestäni, ehkä suurin on että olen oppinut arvostamaan.
Olen oppinut arvostamaan tätä elämää mitä saan elää ja sitä miten mahtavia ihmisiä ympärilläni on.
Olen oppinut hyväksymään muita ja itseäni, vaikeinta oli oppia hyväksymään itsensä.
Itsensä rakastaminen ei olekkaan mikään helppo juttu.
Olen pitkään kamppaillut sen kanssa, ja liiankin pitkään keskitin kaiken siihen että olin mitä muut halusivat.
En uskalatanut olla oma itseni, menin muiden mielipiteiden mukana.
Pelkäsin liian paljon sitä että minusta ei tykättäisi ja tulisin hyljetyksi, mutta mitä olen oppinut on se että ihmiset ympärilläni ovat jäädäkseen.
En pelkää hyljetyksi tulemista niin paljoa enään, uskallan elää ja olla se kuka olen ja niin se pitäisikin olla!

Mikä parasta on ollut huomata että ihmiset aidosti ja oikeasti pitävät minusta sellaisen kuin olen.
Toisaalta en aina ole varma kaikesta, en ole täysin perillä omasta itsestäni tai siitä mitä haluan ja se on okei.
Ei pidäkkään tietää ihan kaikkea ja itsestään oppii kokemalla ja kokeilemalla.

En enään miellytä enkä aio miellyttään, jossen kelpaa jääkää ilman.
En tarvitse elämääni ihmisiä jotka eivät arvosta minua minuna.
Jos minua arvostetaan arvostan takaisin.
Ei pidä antaa ilkeiden ihmisten lannistaa, tiedät kuka olet ja jos tiedät että olet hyvä tuollaisena niin olet.
Keskitä energiasi positiiviseen ja niihin ihmisiin jotka välitää, jätä jaskanjauhajat omaan onnensa nojaan.
Ne on vaan kateellisia, niillä ei oo sitä rohkeutta mitä sulla on.
Ne on kapeakatseisia, elämäänsä kyllästyneitä ja heillä on itsellään vain paha olla.

Älkää antako kenenkään muuttaa teitä, ootte just hyviä omina itteinänne ja jossei joku sitä tajua niin se ei ole sun arvoinen.
Pitäkää päät pystyssä ja älkää luovuttako, sateen jälkeen paistaa aina aurinko!




lauantai 20. kesäkuuta 2015

Kuka mä olen?

"Kuka mä olen?"

Kuka sä olet?
Oletko sä edes se mitä sä haluat olla? 
En tarkoita onko sulla se kroppa minkä haluat voguen lehden kannesta, tai ootko yhtä pähee kun sun idoli. Tarkoitan oletko sä sinä, aidosti sinä ja juuri sitä mitä sä olet.
Ootko sä onnellinen tollasena? 
Teetkö itse itsesi onnelliseksi?
Voitko katsoa peiliin ja nähdä täydellisen oman itsesi?
Veikkaan että harva ei voi.

Ihan kaikki meidän ympärillä kertoo mitä meidän "pitäisi" olla, jokainen asia vaikuttaa siihen mitä me ollaan ja mitä meistä tulee. Pointti on oletko se sinä vai onko se ympäristön muokkaama sinä.
Kaikkialla kerrotaan miten pitää olla fit ja pitää olla tietty elintaso, mikä on in ja mikä on out.
Jokainen vastaantuleva määrittelee sua ulkoasun perusteella, jos sulla on merkki laukku oot varmasti cool ja rikas, jos vanhat tennarit oot köyhä tai ainakin vähävarainen.
Mutta oikeasti me ei välttämättä olla sitä mitä ulkopuolella näkyy. Meidän ulkokuori ja sisäinen minä on kaksi eri asiaa. Ihmiset sekottaa ne ja luulee heti että tatuoitu ja lävistetty ihminen ei voi olla hienostunut ja osata käytöstapoja, sehän on ihan renttu, Mutta mitä jos herättäis? Me eletään 2000 luvulla, asiat on muuttunu.
Transgender ihmiset on hyypiöitä se että et ole hetero ja halua mennä naimisiin on niin outoa, Jos välität luonnosta oot hippi, jos tykkäät taiteesta oot hipsteri, mut hei mua kiinnostaa politiikka oon joku hienostoperheen kermaperse. 
Kukaan meistä ei voi tuntea ihmistä ulkokuoren perusteella, voit tuomita ja perustella todellisen ihmisen vasta kun olet avannut suusi ja puhunut, oikeasti kuullut sen ihmisen sanoja , saanut palan sen ajatusmaailmasta.
Enkä ymmärrä miten ihmiset eivät ole saaneet sinne kallonsa sisälle että on ihan okei olla homo/bi/lesbo/trans/pan.. olla just sitä mitä sä olet. Ei ole olemassa "normaalia" on vain yhteiskunta jossa on montaa erinlaista ihmistä. Miksi pitäis olla normaalia, miksei voi värittää rajojen ulkopuolella?
Se että olet muuta kuin hetero ei pitäisi olla iso asia, siitä ei pitäisi pistää lappua otsaan ja tehdä numeroa. Se on seksuaalisuutta se ei määrittele ihmistä, sä et ole niiden rakkauselämässä joten miksi puutut? Rakkaus on rakkautta se ei katso sukupuolta. Tai miksi trans ihmisten pitää aina selittää ovatko he sitten naisia/miehiä, miksi pitää edes tunkea meidät pokseihin. Ehkä en ole varma oonko nainen vai mies, so what? Se mitä sulla on menossa housujen sisällä ei määrittele sitä mitä sä olet sisälläs. Jos sä oot sisälläs mies ja ulkoa nainen, sä olet MIES. Te ette ole niitä jotka elää siinä nahassa te ette kato niiden housuisin, älkää puuttuko.
Ihmisiä tuomitaan koko ajan aivan kaikesta, joka liike joka sana määrittelee mitä tai kuka sä olet. Toi on liian lihava, toi liian laiha, ton nenä on liian iso... Ja sä olet liian ahdasmielinen.
Jokainen meistä elää omassa nahassa on mitä on miten on, miksei ihmiset ymmärrä hyväksyä toisiaan? Niin kauan kun et ole psykopaatti murhaaja tai vastaavaa et ole mitenkään vaaraksi yhteiskunnalle. Se että pidän luonnosta, pukeudun goottimaisesti ja en ole hetero ei todellakaan satuta ketään taikka tapa ketään.
En mäkään välttämättä tykkää sun "normaalista" tavasta pukeutua en silti ole naulitsemassa sua ristiin ja kivittämässä.

Ihmiset älkää olko niin ahdasmielisiä, katsokaa laatikon ulkopuolelle, värittäkää viivojen yli.
Niin kauan kun olet oikeesti sitä mitä sä olet ja mitä sä rakastat olla, on aivan sama mitä muut sanoo tai miettii.
Jos vaan hyväksyttäis kaikki sellasena kun ollaan, niin saataisiin maailmasta jo paljon parempi paikka.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kuka on Lotta ja mistä se tykkää??

Tähän paikkaan varmaan sopisi tämmönen pieni muotoinen tilanne esittely siitä kuka mä olen ja mitä mä teen yleensä!
Elikkäs käyn ysi-luokkaa, joka oli pikkunen shokki kun pitikin tehdä jotain eikä voinukkaan enää vetää perse penkissä jalat ojolla meiningillä. Ysin jälkeen tarkoitus olisi jatkaa merkonomiksi mutta will see mitä käy ja minne johtaa meikän tie, toivon mukaan sinne merkonomiksi. Se mitä musta tulee aikusena on vielä hiukan auki, vaihtoehtoja löytyy mutta älliä ei. :D
En harrasta sinäänsä mitään sillä en käy seuroissa, kurseilla tai missään. Se mitä yleensä tykkään vapaa-ajalla tehdä on maalata, piirtää ja satunnaisesti käyn salilla tai lenkillä. Joskus jopa tulee kirjoiteltua eri juttuja.
Pidän eläimistä ja tällä hetkellä perheessämme on kolme karvaturria, koira ja kaksi kissaa. Isona olisi kiva omistaa pari koiraa, sillä koirat on vaan semmosii ihanii pikku palleroita! :3 Kävin ratsastamassa ja tallillakin vuosi taakse päin vielä, mutta into hevosiin lopahti ja juttu jäikin sitten siihen.
Olen tälläinen pikku hippi, eli rakastan luontoa ja yleensä pyrin kierrättämään ja olemaan ecologinen. Rakastan boheemi-hippi tyyliä, en tiedä miksi mutta jokin siinä viehättää omaa silmään. Oma tyylini pukeutumisessa kylläkin on enemmän "mikä on halpaa ja mahtuu" meningillä.
Tahtoisin matkustaa ympäri maailmaa mutta köyhänä vähän vaikea. :D Toivottavasti isona sitten pääsen joka puolelle seikkailemaan ja näkemään historiallisia paikkoja. Tällä hetkellä suurinpia intohimoja on päästä näkemään Auschwitz, Kreikka, Intia ja Bora Bora!
Suurinpia nautintoja ja ilon lähteitä on toisten auttaminen, olen pienestä saakka pitänyt muiden auttamisesta, mutta viime aikoina on noussut enemmän näkyville muiden auttaminen. Pyrin joka päivä auttamaan ihmisiä eri tilanteissa jos on vain tarpeen. Kehun myös paljon toisia ja sen taitaakin jo minut tuntevat ihmiset tietää, sillä kehun TODELLA paljon! :D 
Pidän muiden ilahduttamisesta ja suunnitelmissa olisi tässä joku päivä mennä tekemään hyväntekeväisyyttä. 
Pidän myös lapsista, en toki aivan kaikista, koska lets face it jotkut lapset on kamalia. Joskus siis toivon saavani omia mutta sekin nyt on pitkän matkan päässä, ei enempää siis siitä.
Rakastan musiikkia, musiikki on ollut aina pelastus ja semmonen oma turva, kun pistää kuulokkeet korviin ja silmät kiinni niin voi paeta todellisuudelta ainakin hetkeksi. En ikinä ole oikeastaan ollut fani, joskus on silleen ollut että olen pitänyt jostakin muusikosta/bändistä enemmän kuin muista. Silti en ole koskaan vetänyt full on fangirlausta, ehkä se on ihan hyväkin juttu? :D
En ole sosiaalisemmasta päästä ihmisiä, sillä toisten ihmisten seurassa ahdistun helposti ja ystävien teko on vaikeaa. Pidän ihmisistä ja haluan tutustua uusiin ihmisiin aina, mutta sitten alan aina muiden seurassa miettimään liikaa että olenko tarpeeksi pöörfect! 
Rakastan myös remotoida/sisustaa ja kokata, siis oma huone ei kyllä näytä siltä että olisi sisustusilmää, mutta toivottavasti asia korjaantuu pian!
Kokkailen ja leivon yleensä ihan oman huvin vuoksi, ja yleensä omat kokkaukset on enemmänkin sovella muiden ohjeita, kuin suoraan ohjeesta.
Sitten minussa on se semmonen mielipiteiden hakija, elikkäs rakastan mielipidekeskusteluja, omat mielipiteet on hyvin vahvoja ja anna omien milipiteiden kuulua. Olen hyvin suvaitseva ja semmonen joka inhoo pahuutta ja ei tasa-arvoa joten olen aina full on pää kolmantena jalkana latelemassa omia mielipiteitä! 

Ennenkuin tylsistytän teidä kuoliaaksi niin päästän teidät vapaaksi! Elikkäs tässä oli tämmönen pikku kelaus musta ja siitä mitä yleensä teen, tai jotain sinne päin(?) :DD
Elikkäs tosta nyt varmaankin saa myös kuvan että mistä asioista tuun tänne kirjottaa, koska omat mielinkiinnon aiheet on varmaan paras mistä kirjottaa. 
Seuraavan postauksen saan toivottavasti teille tässä parin päivän sisässä, mutten lupaa mitään enkä aseta itselleni paineita. Kirjoitan kun kirjoitan.
Toivottavasti nautitte tai edes tykkäsitte ja se ois moro!